Mark-to-Model määritelmä
Mikä on Mark-to-Model?
Mark-to-model on rahoitusmalleihin perustuva hinnoittelumenetelmä tietylle sijoitusasemalle tai salkulle. Tämä on ristiriidassa perinteisen kanssa markkinahintaan arvioinnit, joissa markkinahinnat käytetään arvojen sekä positioiden tappioiden tai voittojen laskemiseen.
Omaisuuserillä, jotka on merkittävä malliksi, joko ei ole tavanomaisia markkinoita, jotka tarjoavat tarkan hinnoittelun, tai niillä on arvostuksia, jotka perustuvat monimutkaisiin viitemuuttujiin ja aikaväleihin. Tämä luo tilanteen, jossa arvailuja ja oletuksia on käytettävä omaisuuden arvon määrittämiseen, mikä tekee omaisuudesta riskialtista.
Avain takeaways
- Mark-to-model sisältää arvojen määrittämisen omaisuudelle rahoitusmallien avulla tavanomaisten markkinahintojen sijaan.
- Tämän arvostuksen tarve johtuu siitä, että epälikvidi omaisuuserät, joilla ei ole riittävän suuria markkinahintoja.
- Omaisuuserät ovat yleensä riskialttiimpia, koska niiden arvot perustuvat arvauksiin.
- Arvopaperistetut kiinnitykset, jotka toivat finanssikriisi vuonna 2008 on arvostettu käyttäen markkinamalliarvoituksia.
- Finanssikriisin jälkeen kaikkien yritysten, joilla on arvonalennusmallilla arvostettuja varoja, on ilmoitettava ne.
Mark-to-Model ymmärtäminen
Mark-to-model arvostuksia käytetään pääasiassa epälikvidillä markkinoilla tuotteilla, joilla ei käydä kauppaa usein. Mark-to-model-omaisuus jätetään oleellisesti tulkinnanvaraiseksi, ja tämä voi aiheuttaa riskejä sijoittajille. Legendaarinen sijoittaja, Warren Buffett, kutsui tätä arvostusmenetelmää "myytin merkitsemiseksi" riskin alihinnoittelun vuoksi.
Mark-to-model-omaisuuden vaarat ilmenivät vuoden aikana subprime -asuntolaina romahdus, joka alkoi vuonna 2007, johtuen riskin ja siten myös omaisuuden vääristä hinnoitteluista. Miljardeja dollareita arvopaperistetuista asuntolainoista oli kirjattava pois yritysten taseista, koska arvostusoletukset osoittautuivat virheellisiksi. Monet markkinamallista tehdyistä arvioinneista oletettiin likvideiksi ja asianmukaisiksi jälkimarkkinoilla ja historialliset oletustasot. Nämä oletukset osoittautuivat virheellisiksi, kun toissijainen likviditeetti kuivui ja asuntolainojen maksukyvyttömyys nousi selvästi normaalia korkeammalle.
Lähinnä seurauksena olevista taseongelmista arvopaperistettu asuntolaina tuotteet, Tilinpäätösstandardilautakunta (FASB) antoi lausunnon marraskuussa 2007, jossa vaadittiin kaikkia julkisesti noteerattuja yrityksiä julkistamaan tiedot taseessa olevat omaisuuserät, jotka perustuvat vuoden 2008 tilinpäätöksestä alkaviin arvostusmalleihin vuosi.
Taso yksi, taso kaksi ja taso kolme
FASB: n lausunto 157 otti käyttöön luokittelujärjestelmän, jonka tarkoituksena on selkeyttää yritysten rahoitusvarojen hallussapitoa. Varat (ja velat) on jaettu kolmeen luokkaan:
- Taso 1
- Taso 2
- Taso 3
Tason 1 omaisuuserät arvostetaan havaittavissa olevien markkinahintojen mukaan. Näihin markkina-arvoon luokiteltuihin varoihin sisältyvät valtion arvopaperit, jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit, ulkomaan valuutat, hyödykkeet ja muut likvidit varat, joista käypät markkinahinnat on helppo saada.
Tason 2 omaisuuserät arvostetaan toimimattomilla markkinoilla noteerattujen hintojen perusteella ja/tai epäsuorasti perustuvat havaittaviin tietoihin, kuten korkoihin, maksukyvyttömyysasteisiin ja tuottokäyriin. Yrityslainat, pankkilainat ja käsikaupasta (OTC) johdannaiset kuuluvat tähän luokkaan.
Lopuksi tason 3 omaisuuserät arvostetaan sisäisillä malleilla. Hinnat eivät ole suoraan havaittavissa, ja omaisuuserien arvostuksessa on tehtävä oletuksia, jotka voivat vaihdella suuresti. Esimerkkejä mallikohtaisista omaisuuseristä ovat ahdistunut velka, monimutkainen johdannaisetja pääomaosakkeet.