Better Investing Tips

Vakaus- ja kasvusopimuksen määritelmä

click fraud protection

Mikä on vakaus- ja kasvusopimus?

Vakaus- ja kasvusopimus (SGP) on sitova diplomaattinen sopimus Euroopan unioni (EU) jäsenvaltiot. Talouspolitiikkaa ja -toimia koordinoidaan yhtenäisesti vakauden turvaamiseksi taloudellinen ja rahaliitto.

Avain takeaways

  • Vakaus- ja kasvusopimus (SGP) on joukko verosääntöjä, joiden tarkoituksena on estää EU: n maita käyttämästä varojaan enemmän.
  • Valtion budjettivaje ei voi ylittää 3% BKT: sta ja valtion velka ei voi ylittää 60% BKT: sta.
  • Sääntöjen noudattamatta jättäminen voi johtaa enintään 0,5 prosentin sakkoon suhteessa BKT: hen.
  • Vakaus- ja kasvusopimusta kritisoidaan sen tiukoista finanssipoliittisista säännöistä, noudattamatta jättämisestä ja havaitusta suosimisesta tiettyjä kansakuntia kohtaan.

Miten SGP toimii

Vakaus- ja kasvusopimuksella pyritään varmistamaan, että EU -maat eivät käytä varojaan enemmän. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi joukko verotuksellinen sääntöjä valvotaan rajoitetusti budjettivajeet ja velkaa suhteessa bruttokansantuote (BKT).

Euroopan komissio ja ministerineuvosto antavat vuosittain suosituksen poliittisista toimenpiteistä ja valvoo jäsenvaltioita kunkin maan noudattamiseksi talousarvioon määräyksiä. Sopimuksen mukaan maita, jotka rikkovat sääntöjä kolmena peräkkäisenä vuotena, sakotetaan enintään 0,5 prosentilla niiden BKT: sta.

Vakaus- ja kasvusopimuksen (SGP) vaatimukset

Vakaus- ja kasvusopimuksessa asetetaan EU: n jäsenvaltioille kaksi tiukkaa rajaa: valtion budjettivaje ei voi ylittää 3% BKT: sta ja valtion velka ei voi ylittää 60% BKT: sta. Jos kansallinen velka ylittää 60% jäsenvaltion BKT: stä, sen on alennettava kohtuullisessa tahdissa hyväksyttäviin rajoihin rangaistusten välttämiseksi.

Sen varmistamiseksi, että kaikki EU: n jäsenvaltiot arvioidaan ja tarkastetaan vaatimustenmukaisuuden osalta, kunkin on toimitettava vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamisraportti Euroopan komissiolle ja ministerineuvostolle. Raportissa kerrotaan myös edellä mainituille yhteisöille jäsenvaltion odotetusta talouskehityksestä kuluvan ja seuraavien kolmen vuoden aikana. Niitä kutsutaan vakausohjelmiksi euroalue ja lähentymisohjelmat euroalueen ulkopuolisille jäsenvaltioille.

Vuonna 2005 vakaus- ja kasvusopimusta uudistettiin, ja talousraporttien oli sisällettävä keskipitkän aikavälin budjettitavoite eli keskipitkän aikavälin tavoite. Tämä lisätoimenpide otettiin käyttöön, jotta jäsenvaltiot voisivat näyttää Euroopan komissiolle ja ministerineuvostolle, miten ne aikovat tuoda omansa taseet hyväksyttyjen sääntelystandardien puitteissa.

Jos jäsenvaltio on hyväksyttyjen rajojen ulkopuolella eikä sen katsota tekevän tarpeeksi tilanteen korjaamiseksi, EU aloittaa ns. Alijäämämenettely ”, jossa syylliselle annetaan määräaika noudattaa ja yksityiskohtainen taloudellinen suunnitelma sen palauttamiseksi hyväksyttävään rajoja.

SGP: n historia

Vakaus- ja kasvusopimuksen lainsäädäntöperusta on 1. tammikuuta 1958 voimaan tulleen EU: n toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 ja 126 artiklan kieli. Itse sopimus kuitenkin virallistettiin vasta neuvoston päätöksellä heinäkuussa 1997 ja se tuli täysin voimaan 1. tammikuuta 1999.

Kun euroalue ja euroaValuutta luotiin, kansalliset hallitukset pysyivät vastuussa omasta finanssipolitiikastaan, kun taas Euroopan keskuspankki (EKP) otti hoidon hoitaakseen korot ja hallitseminen inflaatio. Rahaliiton luominen, mutta jäsenvaltioiden välisen finanssiliiton puuttuminen loi hallituksille kannustimen liialliseen toimintaan alijäämäisiä menoja odotettaessa, että finanssipoliittisesti vastuullisemmat valtiot joutuvat väistämättä dilemmaan vapaasti menevien kumppaneidensa pelastamisen välillä tai muuten vaarantavat valuutan.

Koska kaikki jäsenhallitukset kohtaavat tämän kannustimen, tämä tilanne muodostaa eräänlaisen vangin dilemma peli, jossa kaikilla jäsenmaiden hallituksilla on kannustin tehdä virheitä, kun heillä on suuri alijäämä miellyttääkseen kotimaisia ​​äänestäjiä samalla kun he vaarantavat yhteisen valuutan romahtamisen. Tämän vaaroja ennakoiden moraalinen vaara, Saksa lobbasi vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen käyttöönottoa ja oli huolissaan siitä, että jotkut maat aiheuttavat korkean inflaation leikkaamalla verot ja kuluttaa ylenpalttisesti.

Vakaus- ja kasvusopimuksen kritiikki

Vakaus- ja kasvusopimusta kritisoidaan usein sen tiukoista finanssipoliittisista säännöistä. Jotkut valittavat, että se loukkaa kansallista suvereniteettia ja rankaisee köyhimpiä jäsenvaltioita.

Sopimusta on myös hyökätty sen noudattamatta jättämisen ja tiettyjen kansakuntien suosimisen vuoksi. Ministerineuvosto ei kuulemma koskaan harkinnut rangaistusten määräämistä Ranskaa tai Saksaa vastaan, vaikka molemmat ylittivät 3 prosentin alijäämärajan vuonna 2003. Sitä vastoin muita maita, kuten Portugalia ja Kreikkaa, on aiemmin uhattu suurilla sakkoilla.

Kriitikot sanovat, että Ranska ja Saksa ovat suojattuja niiden runsaan ja suhteettoman edustuksen vuoksi ministerineuvostossa. Vakaus- ja kasvusopimus oli tärkeä puheenaihe briteihin johtaneessa poliittisessa kampanjassa kansanäänestys Brexitistä vuonna 2016.

SGP -sääntöjen rentoutuminen

Maaliskuussa 2020 Euroopan komissio aktivoi vakaus- ja kasvusopimuksessa yleisen pakolausekkeen, jonka mukaan jäsenvaltioiden hallitukset voivat ylittää normaalit alijäämä- ja velkarajat, jotka johtuvat hallitusten reaktioista COVID-19-tilanteeseen aiheutuneesta äkillisestä taloudellisesta shokista pandeeminen. Vuonna 2021 komissio ilmoitti, että näiden sääntöjen soveltaminen keskeytetään vuoteen 2023 asti.

Inhimillisen kehityksen indeksin (HDI) määritelmä

Mikä on inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) on Yhdistyn...

Lue lisää

Asuntohintaindeksin (HPI) määritelmä

Mikä on asuntohintaindeksi (HPI)? Asuntohintaindeksi (HPI) on laaja mittayksikkö yhden perheen ...

Lue lisää

Kotimarkkinavaikutuksen määritelmä

Mikä on kotimarkkinavaikutus? Kotimarkkinavaikutuksen oletti alun perin Staffan Linder vuonna 1...

Lue lisää

stories ig